Pisteytyksestä

Hahhahhah! Veljeni kommentoi kirjojen pisteytyssysteemiäni tällä youtube-videolla…

No. Me emme kaikki voi olla John Keatingeja. Emme edes oman elämämme.

 

Mainokset

Tähditys/Pisteytys

Analyysien lisäksi päätin pisteyttää lukemani kirjat. Koska kaikkea ei voi tai pidä analysoida. Ja joskus kirjasta ei kannata kertoa  tulevalle lukijalle mitään etukäteen. Mutta aina voi puristaa muutamaan tähteen sen oleellisen:  kannattaako kirjaan tuhlata aikaansa vai ei. Pisteytän kirjat useammalta … Lue loppuun

Aamiainen Tiffanylla – Truman Capote

En ole koskaan nähnyt elokuvaa Aamiainen Tiffanylla,  mutta olen kuvitellut,että lyseessä  on melko perinteinen rakkaustarina. Jos mielikuvani pitää paikkansa, on kirja hyvin erilainen kuin elokuva.  Truman Capoten pienoisromaani ei kuvaa klassista rakkaustarinaa kahden ihmisen välillä, vaikka se ehkä rakkaudesta omalla tavallaan kertookin.  Kirjan päähenkilö, 21-vuotias Holly, rakastaa kaikkia ja toisaalta ei ketään – ei siten kuin itseään ja maailmaa. Holly syleilee elämää, imee ja hengittää universumia, ja mikään maailmassa ei tule häneltä jäämään kokematta. Teos on siis ennen kaikkea kuvaus  asenteesta, joka synnyttää elämän pituisen seikkailun.

Holly astuu erikoisista elämänkäänteistä toiseen arkailematta ja lapsenomaisella vilpittömällä kiinnostuksella, eikä  kummallisinkaan tulevaisuudenkuva ole hänelle mahdoton.  Hollyn seistessä ystävänsä kanssa Brooklynin sillalla katsomassa merelle pyrkiviä laivoja hän lausahtaa yllättävästi: ”Monen, monen, monen vuoden kuluttua jokin noista laivoista tuo minut takaisin, minut ja yhdeksän brasialaista penskaani. Sillä heidän täytyy saada nähdä tämä, nämä valot, joki.”

Niinpä. En epäile hetkeäkään, että niin voisi käydä. Kaiken mahdollistava elämänasenne on hurmaava. Ymmärtää hyvin että hänen ympärillään liehakoi jos jonkinmoista ihailijaa, jotka haluavat imeä osansa tästä tunteesta.

tiffany

Hyvin räikeä vastakkainasettelu tälle lapsenomaisuudelle on Hollyn tapa ansaita rahaa. Holly viihdyttää miehiä rahasta. Karkea vastakohta kuitenkin vain  korostaa entisestään villiä ja nauravaa elämänasennetta. Ja jotenkin Holly onnistuu suhtautumaan ”seurapiiriinsäkin” täydellisen viattomuuden morallisuudella.  Mutkattomasti hän tuntuu ohittavan ylipäätään kaikki elämässään kohtaamansa vastoinkäymiset, eikä mikään jää hiertämään ja kasvattamaan katkeruutta. Mutta ei Holly silti suhtaudu asioihin kevyesti. Nuorella naisella tuntuu olevan ikäänsä nähden kohtuuttomankin viisaita näkemyksiä elämästä.

”Älkää koskaan rakastako mitään villä, herra Bell, Holly neuvoi häntä. Se oli Docin erehdys – -Mutta kesyttämättömälle olennolle ei voi antaa sydäntään; mitä enemmän sitä rakastaa, sitä voimakkaammaksi se käy. Kunnes se on kyllin voimakas juostakseen metsään. Tai lentääkseen puuhun, sitten korkeampaan puuhun. Sitten taivaaseen. Niin teidänkin vielä käy, herra Bell. Jos välttämättä haluatte rakastaa jotakin villiä. Lopulta tuijotatte ylös taivaalle.”

Holly ei sitoudu mihinkään, hän tutkii maailmaa yksinään pitääkseen kaikki ovet avoimina. Tällä on kuitenkin hintansa ja edellinen lainaus jatkuukin näin: On parempi tuijottaa taivaalle kuin elää siellä. Niin tyhjä paikka, niin ääriviivaton.

Teoksen voi siis nähdä  myös surullisena kertomuksena loppumattomasta etsinnästä.  Henkisestä kodittomuudesta.

tiffany2

Holly etsii ja etsii, ja haluaisi löytää paikan, jossa kaikki levottomuus kaikkoaa – ja tehdä sinne kotinsa. ” Olen huomannut, että parhaiten auttaa, jos ottaa taksin ja ajaa Tiffanylle. Se saa minut heti rauhoittumaan, paikan hiljaisuus ja sen hieno leima; siellä ei kenellekään voi tapahtua mitään kovin pahaa, kun siellä ovat nuo ystävälliset miehet hyvännäköisissä puvuissaan ja tuntuu ihana hopean ja krokotiilinnahkaisten lompakoiden haju. Jos voisin löytää asumispaikan, joka saisi minut tuntemaan oloni samanlaiseksi kuin Tiffanylla, silloin ostaisin vähän huonekaluja ja antaisin kissalle nimen.”  Haave on kuitenkin paradoksi, elämää janoavan luonteenpiirteen toinen puoli. Puolet  tekevät toisistaan mahdottoman. Surullisella tavalla lukijalle on siis melko selvää, ettei tällaista paikkaa koskaan löydy, jollei Holly itse muutu.

Kaiken kaikkiaan optimismi on kuitenkin kirjassa päällimmäisenä, ja Aamiainen Tiffanylla on oikeinkin viehättävä aikuisten satu. Suosittelen sitä piristämään pimeää syysiltaa tai muuten vaan sellaista päivää, joka nyt jostain syystä sattuu tuntumaan tervanjuonnilta.

Kokonaisuus: 4
Luettavuus: 3,5
Juoni: 4
Puhuttelevuus/ sanoma: 3
Uskottavuus: 4
Milloin ja kenelle: Naisille (niin se nyt vaan menee), haaveilijoille. Aika kevyt, ota matkalle tai iltalukemiseksi

Tervetuloa!

Elämäni olen rakastanut tarinoita. Kirjoitettuja, näyteltyjä, kuvattuja ja kerrottuja tarinoita. Vaikka Nidottua on ennen kaikkea  kirjablogi, se saattaa ajoittain nyrjähtää käsittelemään  muitakin tarinoita tarjoilevia aiheita, kuten teatteria tai elokuvia.

Olen kolmevitonen perheenäiti, jolla on vinoutunut ja ylitsepääsemätön tarve ruuhkauttaa kiireistä elämäänsä jatkuvilla uusilla projekteilla. Tämä blogi on yksi niistä.  Luen pääsääntöisesti taideproosaa, mutta myös runoja ja näytelmiä. Historiallinen kirjallisuus ja asiatekstit vaativatkin jo erinomaiset suositukset, ennen kuin tartun niihin.

IMG_4286

Blogi syntyi, kun päätin, että  voin yhtä hyvin myös kirjoittaa lukemastani. Kirjoittaessani saan proosallista voimistelua itsekin työssäni käytetyn kapulakielen vastapainoksi. Ehkä myös säästän läheisiäni loputtomilta kirja-analyyseiltäni. Ehkä.

Suhtaudun tähän projektiin suurella nöyryydellä ja jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisella tahdilla tulen postaamaan juttuja. Nimittäin sen lisäksi, että aikaa on aina liian vähän,  olen myös  tolkuttoman hidas lukija.  Pysähdyn liiaksi pohdiskelemaan lukemaani, nautiskelen herkullisista sanavalinnoista, kirjoitan lauseita muistivihkoihini ja etenen romaaneissa etanan vauhtia. Luin muista kirjablogeista  kesällä tempaistusta ”lukumaratonista” ja suorastaan hengästyin sivumääristä, mitä ihmiset olivat puolessa vuorokaudessa lukeneet… Vilkaiskaapa huviksenne vaikka Nenä Kirjassa blogistin juttu omasta lukumaratonistaan… Ihan hiki nousee otsalle. Kahdehdin Kunnioitan.

IMG_4291

Mutta juuri siksi kirjablogit ovat tärkeitä. Minulle. Kun aikaa ei ole paljon, sitä lukee miellään laadukasta kirjallisuutta. Kirjablogien avulla on mielekästä seuloa kiinnostavimmat kirjat valtavan tarjonnan  joukosta.  Ja  voi sitten ihan rauhassa hidastella hyvien kirjojen parissa. Ennen lapsia luin yleensä kaikki aloittamani kirjat loppuun. Vaikka väkisin. Nyt en enää. Miten tolkutonta onkaan hampaat irvessä kärvistellä joku mauton kirja loppuun? Aikaa ei voisi huonommin tuhlata.

Mutta tervetuloa seuraamaan rauhallista postailuani. Toivottavasti pystyn seulomaan sinulle jonkun kirjan luettavaksi.

IMG_4285

Kuvat ovat Turun kaupunginkirjastosta. Hurmaava paikka.