Laura Honkasalo, Eropaperit

9511246941

Kustantaja: Otava

Sivuja: 413

Eropaperit kertoo avioerosta ja sen vaikutuksesta kokonaisen suvun ihmissuhteisiin. Riitaisa avioero repii korjaamattomasti rikki ihmissuhteet jopa neljän sukupolven yli. Eron synnyttämä katkeruus syötetään lapsille osana kasvatusta ja lapsien maailmasta karsitaan pois julmasti ihmiset, jotka ovat valinneet väärän puolen.  Erityisesti kirja kuvaa lapsen kokemuksia  riitaisan ja ruman avioeron kourissa. Kirja on alleviivaava ja  erittäin kantaaottava.

Sinikka ja Jokke tapaavat, rakastuvat, tekevät kaksi lasta ja sitten eroavat. Tästä kirja oikeasti vasta alkaa. Jokke tapaa toisen naisen ja jättää pian perheensä. Alkaa armoton huoltajuuskiista. Honkasalo maalaa tästä eteen päin kirjan mustavalkoisilla väreillä. On hyvä, ja on paha. Kuin lastensaduissa. On hyvä ja huolehtiva Sinikka ja  isoäiti. On paha isä ja tämän paha uusi noitavaimo, Raisa. Raisa ja Jokke haukkuvat huoltajuuskiistan myrskyssä pyristeleville lapsille kilpaa näiden äitiä, Sinikkaa. He pakottavat lapset sanomaan kotonaan Sinikkaa Paskikseksi. He heittävät lasten kotoa tuomat lelut ja kirjat roskiin, koska ne ovat Paskiksen hankkimia. Raisa saa teinimäisiä raivareita lapsille aina kun nämä sanovat yhdenkin poikkipuolisen sanan, mainitsevat äidin tai Raisa muuten kokee, ettei saa riittävää yhteyttä lapsiin. Lapset eivät ymmärrä mitä tekevät väärin ja silti heidät lukitaan pimeään komeroon rangaistuksesti. Mustaa jäähyä.

No, houkutteleeko? Minusta koko kirja oli yhtä mustaa jäähyä.

Teknisestikään kirja ei ole kovin onnistunut. Toistoa on valtavasti. Siis todella paljon. Samat asiat kerrotaan moneen kertaan uudestaan ja uudestaan, jopa samoilla sanoilla. Se alkaa puuduttaa, jopa ärsyttää, ja meinasin tämän toiston vuoksi jättää kirjan kesken muutamaankin otteeseen. Lisäksi rakenteellisesti kirja perustuu lähes kokonaan muistelulle ja menneeseen aikamuotoon, joka on raskas ja vaikeasti hallittava tyylilaji. Lisäksi kirja on liian synkkä. Mitään toivon pilkahdusta ja hengähdystä lukijalle ei anneta. Kaikki hyvä on mennyttä, muisteloissa, ja myös tulevaisuus on maalattu kovin kelmeäksi ja irralliseksi. Kun onnenkyyneleet puuttuvat, ei surun kyyneliäkään lukiessa kirpoa. Ei vaikka tapahtumat ovat kaameita ja  lapsien kohtaama vääryys  julmaa. Onnenhetkien puuttuminen muuttaa kerronnan katkeruuden värittämäksi natinaksi ja vesittää pohjaa tarinalta. En voi myöskään sanoa rakastaneeni puolen sivun mittaisia virkkeitä, jotka rakentuvat  toisistaan irrallisista lauseista, pilkulla erotettuina. Sanat pomppivat silmissä haukotusten siivittäminä, katse harhautuu  ja tekee mieli hypätä seuraavaan virkkeeseen.

No. Oli kirjassa jotain hyvääkin. Sinikkan ja JOukon lapsi Sara on uskottavasti rakennettu hahmo ja hänen ajatuksensa ovat koskettavia.  Kaikenkaikkiaan kirja olisi voinut olla onnistuneempi, jos se olisi ollut ainakin puolet lyhyempi ja esimerkiksi Saran elämysmaailmaan olisi keskitytty enemmän. Olisi otettu vahvempi ote yhdestä henkilöstä ja karsittu muuta. Mutta kaiken kaikkiaan minua harmittaa, että tutustuin Honkasalon tuotantoon tämän kirjan kautta.  Laura Honkasalon aiempaa romaania Sinun lapsesi eivät ole sinun on kehuttu blogiarvioissa ja harmittaa, etten lukenut sitä. Tämän kirjan jälkeen nimittäin  joudun keräämään paljon ryhtiä, ennen kuin(jos) tartun Honkasalon tuotantoon uudelleen.

Eropapereista ovat bloganneet mm  Jenni, Paloheinä ja Katja.

 

Mainokset

2 thoughts on “Laura Honkasalo, Eropaperit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s