Riikka Pulkkinen, Vieras

vieras

Kustantaja: Otava

Sivuja: 299

Blogi on ollut kovin hiljainen kiireiden vuoksi. Kirjoja olen onneksi ehtinyt lukea mutten kaikesta kirjoittaa. Riikka Pulkkisen vieras on odotellut hyllyssä jo puolitoista vuotta lukemistaan ehkä siihen liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. Sain kirjan lahjaksi, ja kirjan antaja ei ollut kovastikaan pitänyt kirjasta. Antoi sen kuitenkin, kun tiesi miten paljon pidän Pulkkisesta. Jotenkin kuitenkin lahjan saatteena saamani arvostelu on pidätellyt minua. Ehkä en ole halunnut rikkoa illuusiota Pulkkisesta.

Blogeissa kirja on jakanut kovasti mielipiteitä. Toiset pitävät tätä Pulkkisen parhaana teoksena, toiset eivät niinkään. Itse valitettavasti lukeudun tähän jälkimmäiseen joukkoon. Vieras on erittäin taitavasti kirjoitettu, kieli on hiotua ja lähes runnollista. Lauseet ovat tiivistettyjä, niissä on paljon viisautta eikä mitään turhaa sanota.

Kuitenkin kirja on mielestäni liian pirstaleinen. Teemoja on niin runsaasti, että ote jää lopulta hiukan pinnalliseksi. Teemoihin ei solahda luontevasti sisälle niin, että ne loisivat omia ajatuksia maailmasta, vaan suuri osa jää  teoreettiselle tasolle. Teemat jäävät ikään kuin akvaariolasin taakse huomioitavaksi ja tarkasteltavaksi; tuossa on tuollainen teema ja tuossa tuollainen ja ne liittyvät toisiinsa tämän teeman kautta. Kaikki on näkyvillä, mutta asioita ei voi koskettaa.

Vieras kertoo naispapista, Mariasta, joka kamppailee oman uskonsa kanssa. Hän on sairastanut lapsena anoreksiaa, ja päähenkilön lapsuutta esitellään pitkälle tämän teeman ympärille kietoutuvien takaumien kautta. Maria karkaa yllättäen elämästään. Hän jättää Helsingin, jonne jäävät rakastava mies, isä ja virka, ja matkustaa New Yorkiin kenellekään ilmoittamatta. Syynä pakenemiseen on kotimaassa ja kodissa puristavat erilaiset paineet . Marian elämää ovat jo pidempään varjostaneet uskon murentuminen, lapsuuden traumat, edesmeenneen ja mystisen äidin sairastelu ja valheet sekä paineet oman perheen perustamisesta. Kun  Marian ystävä, pieni koululaistyttö Yasmina pahoinpidellään taustansa vuoksi, raksahtaa MAriassa jokin lopullisesti paikoiltaan. Marian on irtaannuttava elämästään voidakseen käsitellä asioita, tunnustella itseään ja ihmisyyttä, maailman moraalia ja totuuksia. Asioiden käsittelymallissa on jotain samaa, kuin Marian anoreksiavuosissa, jolloin hän irtaantui maailmastaan  sairautensa kautta. Tuolloin hän yritti irrottautua ruumiistaan päästäkseen kauemmaksi todellisuudesta ja voidakseen jättää minuuden taakan taakseen. Nyt Maria irtautuu rutiinista vaihtamalla manteretta, ja mantereella hän hakee jälleen irtautumista itsestään. Hän etsii unohdusta, sinkoutumista sijoiltaan tanssin ja lihallisten ilojen kautta. Ja niiden avulla oivallusta.

Ja Maria käy kaukana. Mutta hän palaa takaisin. Viisaampana, itselleen vähemmän vieraana.

Minulta saat muutakin: saat tämän kaipuun, muukailaisuuden vaikka olisit jo kotona, älä anna sen murtaa sinua sillä onnellisia ovat ne, jotka kantavat mukanaan monta maailmaa.

Kuva Kari Visala

Kuva Kari Visala

Kirjasta ovat bloganneet mm Elina blogista Luettua elämää, Ilselän Minna ja Liisa Luetut, lukemattomat -blogista

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s