Riikka Pulkkinen, Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

0BRE_iiris_kansi.indd

 

Kustantaja: Otava

Sivuja: 174

Julkaistu: 2013

Iiris lempivaaran levoton ja painava sydän on alunperin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä jatkokertomuksena.  Kertomus on editoitu kirjan muotoon, mutta tarinan alkuperäinen julkaisumuoto paistaa armottomasti kirjassa läpi. Luvut ovat melko tasamittaisia ja keskittyvät käsittelemään kerrallaan selkeästi vain yhtä asiaa. Luvut ovat novellintapaisia ja voin kuvitella, että ne toimisivat  loistavasti erillisinä ja yksittäisinäkin pohdiskeluina maailman menosta ja ihmisistä. Varsinaisesti tämä piirre kirjassa ei häiritse, mutta se tekee kirjasta epätasalaatuisen. Toiset luvut ovat huikeasti parempia kuin toiset. Vaikkeivat ne huonommatkaan tietenkään huonoja ole. Kysehän on kuitenkin Pulkkisesta.

Iiris Lempivaara on 28-vuotias koulupsykologi, joka joutuu kokoamaan elämänsä uudelleen, kun seitsemän vuoden ihmissuhde  ja yhteiselo poikaystävän kanssa päättyy yllättäen.  Iiris putoaa itsetutkiskelun ja onnellisuuskysymysten äärelle ja yrittää kasvattaa itselleen uudenlaista asennetta. Asennetta, joka  rakastaa ihmisiä sellaisina kuin ne ovat. Asennetta, joka ymmärtää maailmaa ja erilaisia valintoja. Itsensä hyvin tuntevan ihmisen asennetta, joka osaa sanoa oikeissa tilanteissa kyllä, ja oikeissa ei.

Pidin kirjasta paljon, vaikka loppua kohden jonkin asteista puutumista alkoikin tapahtua. Missään tapauksessa en kuitenkaan olisi kirjaa suostunut jättämään kesken. Teksti on kepeää ja liitävää, suorastaan kuplivaa, mutta erittäin taidokasta proosaa. Kevyestä poljennosta huolimatta Pulkkinen käsittelee kirjassaan tarkkanäköisesti nuoria aikuisia ja heidän arkisia  huoliaan. Perillepääsemisen tuska, paikalleen asettumisen vaikeus ja onnellisuuteen rauhoittuminen ovat tunnistettavia ja todellisia asioita, ainakin levottomille sydämille. Itse en luokittelisi tätä kirjaa missään tapauksessa chicklit-kirjallisuudeksi, vaikka sellaiseksikin olen kirjaa kuullut moitittavan. Miksi naisten kirjoittama huumori ja satiiri niin helposti pusketaan väkisin tähän muotikategoriaan?  Vaikka Pulkkisen romaanissa vilahtelevatkin suklaa ja korkokengät, ja päähenkilön kehittelemä self help -terapia  on nimeltään ”Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi”, on kirjassa käsitellyt aiheet huomattavasti syvällisempiä kuin perinteisessä chicklitissä. Teemojen lisäksi myös teksti on juuri niin taidokasta kuin tämän hetken parhaimman naiskirjailijamme tekstiltä voi odottaa. Kiitos siis jälleen kerran Riikka Pulkkinen. En malta odottaa seuraavaa kirjaasi!

Mainokset

Astrid Lindgren, Ronja ryövärintytär

resize-1

Kustantaja: Wsoy

Sivuja: 240

6-vuotias poikani rakastaa kirjoja ja luen hänelle  paljon ääneen. Minulle on ollut helpotus, että viimeisen parin vuoden aikana olemme päässeet siirtymään kuvakirjojen sijaan pitkiin juonellisiin romaaneihin. Poikani valitsee yleensä kirjat itse ja olemme lukeneet mm. muutamia Harry Pottereita, Risto Räppääjiä ja Reuhurinteitä, ja muita melko tyypillisiä uuden polven lastenkirjoja. Olen kuitenkin uskaltautunut tuputtamaan väliin muutamia omia lapsuusaikani suosikkeja ja ollut ilahduttavaa huomata, että niiden tenho ei ole kadonnut mihinkään – niin äiti kun poikakin on tempautunut klassikkosatujen  juonenkäänteisiin hyvällä intensiteetillä. Peppi Pitkätossun tarinat on kaikki ahmittu läpi ja  Liisa ihmemaassa nauratti ja viehätti hullunkurisuudellaan edelleenkin. Ronja Ryövärintytärtä olen kuitenkin pantannut. Todennäköisesti siitä syystä, että pidin itse kirjasta aikoinaan valtavasti, enkä ole halunnut ottaa sitä riskiä, että tuo utuisen upea mielikuva kirjasta murenisi. Lopulta kirja kuitenkin tarttui kirjakaupan tyrkytyksestä mukaani.  Ja kun se oli aikansa huudellut minulle houkuttelevasti  kirjahyllystämme, en malttanut enää lykätä lukemista.

En saanut pettyä. Kirjan luontokuvaus on kauneudessaan vertaansa vailla ja lukiessa voi melkein haistaa havumetsän tuoksun, kuulla tuulen huokaukset oksissa ja lintujen äänet taivaalla. Käsitellyt teemat ystävyydestä, rohkeudesta, anteeksiannosta ja päättäväisyydestä ovat ajankohtaisia edelleenkin. Ainoastaan ryöväreiden käyttämä karkea kieli kirosanoineen hätkähdytti ja muistutti siitä, että kirja on yli 30 vuotta vanha. Itse en pystynyt näissä kohdissa kunnioittamaan taiteilijan näkemystä vaan lievensin kaikkein vahvimmat kirosanat miedommiksi voimasanoiksi. En vain pystynyt. Mietin, miten päiväkodeissa ja eskareissa toimitaan tällaisissa tilanteissa.

Lindgrenin kirja kertoo kahdesta ryöväriheimosta, jotka elävät rinnakkain Matiaksenmetsässä, mutta riidassa keskenään. Ryövärijoukkojen  viha on syvää ja riidoilla on sukupolvien mittaiset juuret. Tilanne mutkistuu, kun molempien joukkojen ryöväriruhtinaiden lapset, Birk ja Ronja ystävystyvät vihanpidosta huolimatta. Ystävyyttä ei hyväksytä, ja niinpä lapset pakenevat yhdessä ja rakentavat yhteisen kotinsa MAtiaksenmetsään, Karhuluolaan. Lindgrenin tarinassa on selkeitä yhtymäkohtia Romeoon ja Juliaan, mutta onneksi tässä  tarinassa on kuitenkin onnellinen loppu. Ronja ja Birk onnistuvat ystävyydellään sovittamaan vuosikymmenten sodan ja lopulta yhdistämään ryövärijoukot. Samalla he muokkaavat itselleen uuden tulevaisuuden. He  luovat oman salaisen maailmansa ja oman pienen yhteisönsä, jota ohjaa heidän valitsemansa ja kunnioittamansa arvot. Elämän, jossa ei ryöstellä eikä tavoitella rikkauksia.

Kuva Kari Visala

Kuva Kari Visala

On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vehreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu.

Ja he tulevat luolaansa, kotiinsa erämaassa. Ja kaikki on niin kuin ennenkin, tuttua ja turvallista, joki tuolla alhaalla, metsä aamunkoitteessa, kaikki ennallaan. 

Kevät on uusi, mutta kaltaisensa.

-Älä säikähdä, Birk, Ronja sanoi. -Nyt tulee minun keväthuutoni!

Ja Ronja kirkaisi, kirkkaasti kuin lintu, huusi riemuhuudon niin että se kuului kauas metsään.