Maarit Verronen, Varjonainen

resize-1

 

Maarit Verronen 2013

Kustantaja: Tammi

Sivuja 219

 

Tämäpä oli erikoinen kirja! Yleensä arvostan kirjoissa eniten syviä ja kerroksellisia henkilöhahmoja sekä kielellisesti taitavaa kerrontaa, enkä välttämättä ensimmäisenä juonta. Tämä on täysin päinvastainen romaani. Maarit Verrosen kieli on lyhytlauseista ja korutonta koivuklapiproosaa. Henkilöhahmoja ei juurikaan syvennetä, vaan kaikki hahmot esitellään lukijalle hyvin yksioikoisesti ja kylmän ulkokohtaisesti tarkkaillen. AIvan kuin ihmiset olisivat esineitä. Hahmoja syventävää dialogia ei ole juuri nimeksikään. Myös päähenkilö Ainon ajatukset sisältävät lähinnä tarkkaavaisia huomioita ympäristöstä ja ihmisistä, ja näiden huomioiden ainoa päämäärä on auttaa Ainoa selviytymään vaikeasta tilanteesta seuraavaan. Mutta tämä on hyvä romaani. Tarina etenee kuin juna ja tapahtumat seuraavat toisiaan hengästyttävällä tahdilla.

Verronen kertoo tarinan kolmekymppisestä naisesta, joka saapuu Venäjän syrjäseuduilta Viron kautta Suomeen. Hänen ainoa tavoitteensa on paeta menneisyyttä ja aloittaa uusi, yltäkylläisempi ja vapaampi elämä hyvinvointiyhteiskunnassa. Juoni on täynnä toimintaa, jonka avulla Aino selviytyy aina uudesta vastaan tulevasta ongelmasta askeleen lähemmäksi tavoitettaan. Keinoja ei kaihdeta. Aino huijaa, valehtelee, varastaa, ja selviytyy. Hän varastaa identiteetin, vaihtaa henkilöllisyytensä ja uusii nimensä. Kaikki Ainon kohtaamat ihmiset ovat hänelle vain hyväksikäytettäviä mahdollisuuksia eikä hän sääli ketään. Tällä ihmisellä ei ole empatiaa eikä hän jää pahemmin pohtimaan tekojaan. Kylmäsydämisyys on viety niin äärimmilleen, ettei Aino suhtaudu edes omiin haaveisiinsa ja tavoitteisiinsa kiihkeästi vaan tarpoo eteenpäin lähes robottimaisesti. Uusi kohdattava asia voi olla mahdollisuus tai vastus. Vastus on haaste. Ja haasteen voittaminen on uusi mahdollisuus.

Kirja on kiinnostava ja herättää paljon ajatuksia moraalista ja  arvoista henkiinjäämistaistelun ollessa kyseessä. Sen sijaan suuria  tunnemyrskyjä se ei aiheuta. Todennäköisesti siksi, että tarina ei samaista tai kiinnitä lukijaa kehenkään hahmoon. Kaikki on niin kliinistä, maailma kuin tutkimuslaboratorion lasin takan. Ja siksi niin nerokasta ja äärimmäisen taitavasti kirjoitettua. Eiköhän tarkoituksenakin ole näyttää maailma Ainon silmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s