Elisabeth Gilbert; Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin

Moni tuntee varmastikin Gilbertin bestseller-kirjan ”Omaa tietä etsimässä (Eat, pray, love)”.  Tahdonko? on tuon valtaisan menestyksen kahmineen romaanin jatko-osa.  Tai jatko ja jatko.  Kirjan kannessa lupaillaan, että kirja on romanttinen jatko Eat pray love -kirjan tapahtumille. Tämä on kyllä melkoisen harhaanjohtavasti sanottu. Kirja jatkaa kyllä siitä, mihin edellisessä kirjassa jäätiin, mutta romanttista, tapahtumarikasta taideproosaa on turha odotella. Elisabethin ja Felipen tarinaa sivutaan  kyllä aina välillä, mutta todellisuudessa se antaa vain kehykset kirjan varsinaiselle agendalle. Kirja on paremminkin tietokirja, joka tutkiskelee avioliittoinstituutiota yhteiskunnan ja yksilön näkökannoilta.  Gilbert on tehnyt taustatyönsä ja kirjassa on runsaasti mielenkiintoista faktaa instituution synnystä, historiasta ja kehityksestä sekä avioliiton eroista eri kulttuureista. Naisnäkökulmaa ei (tietenkään) unohdeta .

9789511245179-1-1

Elisabethilla on takana vaikea ja riitaisa avioero, eikä hän ole aikonut enää astua avioliittoon uudelleen. Yhteiskunta asettaa Elisabethin kuitenkin vakavan valinnan eteen, kun Yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaiset vaativat avioliittoa voidakseen myöntää Felipelle oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Prosessi on kivinen ja pitkä,  lähes vuoden mittainen. Elisabeth ja Felipe elävät tämän ajan maanpaossa ympäri Aasia matkustellen. Elisabeth etsii epätoivoisesti syytä uskoa avioliittoon voidakseen solmia sellaisen. Hän kahmii tietoa ja avioliittofilosofiaa kirjoista, ihmisiltä ja kohtaamistaan erilaisista kulttureista. JA yrittää ymmärtää. Yrittää jälleen löytää omaa tietään.

Kirja on siis todella faktapitoinen. Minä pidin siitä. Pidin jo Eat pray love -kirjassa sen sisältämistä faktaosioista, joissa käsiteltiin eri maiden historiaa, uskontoja, filosofiaa ja meditointimenetelmiä. Toki nautin myös siitä kaikesta  hömpästä valtavasti (kyllä, myönnän tämän tässä aivan avoimesti – olen Taru ja tykkään myös Chick lit kirjoista). Pidin myös Elibethin omista  näkemyksistä avioliitosta, jotka hän osaa esittää kevyesti ja raikkaasti, hyvällä itseironialla höystettynä. Jonkin verran pohdinnoissa on toistoa, mutta vailla paatoksellisuutta. Niin kuin Gilbert kirjoittaa, hän todellä yritää puhua itseään ympäri tähän sitoumukseen, jossa joutuu luopumaan osasta itsestään. Mutta hän löytää ne asiat, jotka saa luopumiensa tilalle. Ja ymmärtää niiden arvon.

Jokainen pari maailmassa voi ajan mittaan rakentaa pienen, erillisen, kahden ihmisen muodostaman kansakunnan, joilla on oma kulttuurinsa, kielensä ja omat moraalisääntönsä, joista kukaan muu ei tiedä mitään.

Emily Dickinson kirjoitti: ” Kaikista  luomakunnan Sieluista/ olen valinnut – Yhden”. Dickinsonin sanoissa – ajatuksessa, että omista henkilökohtaisista syistään monet valitsevat yhden ihmisen, jota rakastavat ja puolustavat ylitse muiden – tiivistyy tilanne, joka on raivostuttanut perheitä, ystäviä, uskonnolllisia järjestöjä, poliittisia liikkeitä, maahanmuuttoviranomaisia ja sotilasyhteiskuntia kautta historian. Tuo valinta ja intiimi läheisyys raivostuttavat jokaista, joka haluaa hallita toista. Miksi esimerkiksi Amerikassa orjat eivät saaneet solmia laillista avioliittoa? Koska orjien omistajien oli liian vaarallista edes kuvitella, että he voisivat sallia vankinaan pitämiensä henkilöiden kokea sellaista emotionaalista vapautta ja luontaista salaista intiimiyttä, mitä avioliiton puitteissa voi kehittää. Avioliitto edusti eräänlaista sydämen vapautta, eikä orjien sallittu kokea mitään sellaista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s