Tove Jansson, Kesäkirja

resize

Kustantaja: Wsoy

Sivuja: 143

Suomentanut: Kristiina Kivivuori

Minä luin tämän kirjan. Ja minä muistan lapsuuden taikauskon ja valkoisen kukkaneuleen, joka piti pukea kouluun ylle aina koepäivinä. Muistan  vuokramökin saunapolun, jolla sateen jälkeen hyppi loputtomasti sammakoita.  Muistan hämärässä tuoksuvat sammalet ja kylmän järviveden saunan jälkeen. Muistan  vesilammakot, kepillä piirretyt purot ja pikkukivistä rakennetut padot. Muistan muovismurffeille rakennetut kylät. Minä muistan kunnolla – haistan, kuulen ja näen.

Tämä kirja saa lukijan muistamaan lapsuutensa.

”Olen saanut olla mukana hirveän kauan ja olen nähnyt ja elänyt voimaini takaa ja se on ollut uskomatonta, kuulitko: uskomatonta, mutta nyt kaikki ikään kuin liukuu minulta pois enkä minä muista enkä välitä, ja kuitenkin tarvitsisin sitä juuri nyt! 
Mitä sinä et muista? Sophia kysyi huolestuneena.
Millaista oli nukkua teltassa! isoäiti huusi.  —  Meillä oli ihanaa, ja nyt minä en enää osaa edes kertoa, millaista se oli. ”
Ja niin Sofia nukkuu teltassa, ja kertoo isoäidille millaista se oli, ja isoäiti muistaa paremmin, muistaa aika paljonkin oikeastaan.

Kirja saa lukijan muistamaan lapsuutensa. Sofia saa isoäidin muistamaan omansa. Ja isoäiti saa Sofian ymmärtämään asioita.

Kirja kertoo kolmesta ihmisestä ja heidän viettämistään kesistä Suomen lahden saarella. Saarella asuvat ihmiset ovat pieni Sofia -tyttö, hänen isänsä ja isoäitinsä.  Isä on  tarinassa vain etäinen hahmo, taustaa tukeva peruspilari, ja kirja kertookin Sofian ja isoäidin ystävyydestä. Kirjassa kuullaan niin Sofian kuin isoäidinkin ääni, ajatukset, ja ne molemmat ovat erittäin uskottavia. Lapsen näkökulmaa kuvataan  tarkkanäköisesti ja osuvasti. Alleeviivaava yksinkertaisuus (johon voi sortua lasten näkökulmasta kirjoitettaessa) on jätetty ansiokkaasti pois, ja lapsen ajatukset ovat tuoreita ja virkistäviä – niin kuin lasten ajatukset ovat.

581983_3138426315571_1333556493_n

Isoäidin  ja lapsen  välinen ystävyys on lempeä ja kaunis. . Kumpainenkin ymmärtää toistaan hyvin, ja he osaavat kommunikoida oikealla tavalla. Isoäiti  osaa ohjata Sofiaa pehmeästi ja luovasti, löytää oikeat vastaukset kysymyksiin ja tietää milloin teoilla on suurempi merkitys kuin sanoilla. Jotain kovin tuttua on tässä sukupolven yli piirtyvässä ymmärryksen kaaressa – näen paljon samaa katsoessani omia lapsiani ja heidän isovanhempiaan yhdessä. Ehkä muutaman sukupolven yli ulottuva  ymmärrys onkin jotenkin vahvempaa tai  suorempaa. Ehkä elämän laidoilta näkee maailman eri tavalla kuin sen myrskyävässä keskuksessa.

Kieli on puhdasta ja yksinkertaisen kaunista. Tarinassa ei ole suurta draamaa tai vaudikkaita juonenkäänteitä. Se lipuu kuin kesä ja lainehtii ajoittain kuin lounatuulen heiluttama meri. Mutta  muistot se raksauttaa liikkeelle, kuin kevätaurinko jäät.

IMG_3590

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s