Kari Hotakainen, Luonnon laki

Kari Hotakainen, Luonnon lakiKustantaja: Siltala
Sivuja: 283
Graafinen suunnittelu: Elina Warsta

Luonnon laki kertoo Rautalasta, maalämpöyrittäjästä, jonka elämä pysähtyy auto-onnettomuuteen. Rautala joutuu sairaalaan kuoleman juuri ja juuri välttäen, pahasti vammautuneena ihmisriekaleena. Pitkän kuntoutuksen läpi hän syntyy uudelleen keskelle entistä elämäänsä ja katsoo elämäänsä sekä  yhteiskuntaa uudesta näkökulmasta kiitollisena, epäuskoisena ja häpeillenkin. Ja yrittää enemmän.

Tässä on kirja, joka ei kaipaa analyyseja. Kirja itsessään on analyysi. Ihmisyydestä, yhteiskunnasta, perheestä, arvoista. Tämä on tärkeä romaani. Juuri nyt, tämän laman ja kaiken kustannustehokkuuden viidakossa, jossa heikommille saattaa käydä huonosti. Kirjan tenho piilee siinä, että Hotakainen yksilöi Valtion tekemät leikkaukset ihmisiin, Kerttuihin, Väinöihin, Lauroihin ja  Miroihin. Ja näyttää, miten Rautala kurotaan kokoon ja selviää – hyvinvointivaltion antamalla avulla. ”Jos et yksilöi, tulet vain yleistäneeksi. Kerro sen sijaan kansalle mitä hyvää seuraa pahasta, mitä pahaa seuraa hyvästä.” Kuiskailee Leikkaaja pääministerille supistuksia koskevassa mediatilaisuudessa. Niinpä. Kyllä Hotakainen ainakin ajatuksia ravistelee. MInun ainakin. Ja toivon, että kaikkien. Ja että kaikki lukisivat ja tulisivat ravistelluiksi. Nekin, jotka eivät piittaa virkamiesten varoituksista ja vetoomuksista, esimerkeistä ja luvuista. Totuuksista. Tästä lamasta selviydytään, mutta ei  omaan napaan tuijottelemalla. Tai ainakin, jos halutaan että selviytyjiä on enemmän.

Pidin tästä kirjasta. Paljon.  Tai ensin en pitänyt. Sitten luin pidemmälle ja ihastuin.  Se vaati 100 sivua ja niiden jälkeen kuukauden tauon. Sitten luin kirjan loppuun yhdeltä istumalta. Vaikuttuneena, välillä nauraen , välillä liikuttuen. En tiedä, mistä käynnistymisvaikeudet johtuivat. Ensimmäiset sivut ovat toki vaikuttavat, mutta sitten asiat jäävät hetkeksi urilleen raksuttamaan, ja mielenkiinto ehtii hiukan herpaantua.  Ehkä toistavalla alulla on tarkoituksensa. Ehkä Hotakainen haluaakin sanoa ” vaikka elämä on toistoa, toista kertaa ei tule”. Kirjan rakenne ja kerronta muutenkin heijastelee kirjan päähenkilön kokemuksia ja tuntemuksia sairaalassa vietetyltä ajalta. Kerronta on yhtä hajonnutta, kuin Rautalan mieli alussa. Samassa luvussa hypitään umpimähkään ja turhia selittelemättä toisen ihmisen pään sisältä toiseen. Ajatukset sekoittuvat tai yhdistyvät. Hahmot keskustelevat patsaiden ja televisiossa esiintyvien ihmisten kanssa kuin Rautala ikään huumelääkehouruissaan.

Ja tämä on ehdottomasti hyvä asia. Rajalla mennään, mutta sisällä pysytään.

1451406_3683076251479_690221984_n

Kuva Kari Visala

Mainokset

2 thoughts on “Kari Hotakainen, Luonnon laki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s