Jarmo Ihalainen: Perheestä ja alastomana juoksemisesta

perheesta_jaalastijuoksemisestaTämä on todella hurmaava kirja!  Kirjan lukemisesta on jo hiukan aikaa, eikä kaikki juonen käänteet ole enää aivan kirkkaimmin mielessäni. Halusin joka tapauksessa mainita kirjan – niin paljon siitä pidin.  Kirja on julkaistu vuonna 2012. Jos  kirja olisi ilmestynyt tänä vuonna, olen varma, että olisin äänestänyt sitä Blogistanian Finlandian saajaksi.

Kirjan kirjoittaja, Jarmo Ihalainen työskentelee lehtorina Helsingissä sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. Hän on kirjoittanut useita alansa oppikirjoja. Perheestä ja alastomana juoksemisesta on kuitenkin Jarmo Ihalaisen taideproosallinen esikoisteos.  Ja toivon todella, ettei se jää viimeiseksi. Tämä kirja lopetti vuosia kestäneen lukujumini, ja siinä mielessä se on myös yksi tämän blogin innoittajista.

Kehykset kirjalle antaa huvila merenrannalla. Huvila luo fyysiset puitteet tapahtumille, mutta se edustaa  kaikille kirjan henkilöille symbolisesti myös paljon muuta.  Huvilan merkitys on luonnollisesti kaikille henkilöille erilainen. Huvila edustaa haaveita ja unelmia, turvasatamaa, pakopaikkaa, unohdusta, mahdollisuuksia ja kaikkea mitä maailmassa voi saavuttaa.

”Huvila meren rannalla piti olla, jos aikoi olla niin kuin ne, jotka olivat jotain jo syntymässään”

Tätä huvila merkitsee Wilhelm Wikstenille,  entiselle  Ville Kivilahdelle, suvun ja tarinan kantahahmolle.

1043845_3197472831697_757338827_n

Kirja kertoo suvun tarinaa,  useamman sukupolven läpi – oikeastaan läpi koko itsenäisen Suomen historian. Kirjailija ei johda tarinaa kronologisesti eteenpäin vaan ajassa hypitään viehättävästi edestakaisin. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja  tarina kulkee kuin juna, joka hotkaisee lukijan mukaansa vauhtiin. Suvun synkät salaisuudet paljastuvat lukijalle pala palalta. Kirjan lopussa yllättäviä juonen käänteitä tulee jo hengästyttävällä vauhdilla ja juoni  saa paikoin saippuaoopperamaisia piirteitä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska itse juoni ei mielestäni ole tämän kirjan tärkein asia. Itse ihastuin henkilöhahmoihin, heidän tapaansa jäsennellä ympäristöään ja reagoida siihen omalla tavallaan. Kirjassa kuvataan nimenomaan  ”sivistyneistön sisäistä ahdistusta”, kuten Kirjava Kammarin Karoliina osuvasti pistää.

935828_3241618615314_1698294653_n

” Toiset elävät sitä yhtä (elämää) niin kuin siitä voisi jäädä jotain säästöön tai niin kuin joskus tulisi toinen mahdollisuus. Mutta ei sellaista tule”

Ajattelee Wilhelm Wiksten. Ja tämä ajatusmalli näkyykin sitten kaikkissa sukupolvissa Wilhelmin jälkeen, aivan kuin ajatus olisi jo äidinmaidossa syötetty taas uusille perheenjäsenille. Kaikki henkilöt yrittävät epätoivoisesti ratkaista ”täysillä elämisen” –oppia omalla tavallaan. Siskoksista Roosa matkustelee ja kiertää maailmaa jatkuvasti, pysähtyy vain silloin kun rahat loppuvat. Tienaa lisää ja jatkaa seikkailujaan. Sitoutua hän ei uskalla kehenkään eikä mihinkään – vaarana olisi, että jotain jäisi kokematta. Sofia taas ylisuorittaa elämäänsä ja tavoittelee statusta ja kunniaa. Molemman naiset juoksevat elämäänsä läpi loputtoman ahdistuksen vallassa, jota ruokkii  Wilhelmin viljelemä ajatusmalli.  Kirjan lopussa toinen löytää rauhan ja paikkansa maailmassa. Toinen ei.

Kirjassa on paljon  tämän tyyppistä tarkasteluja nykymaailmasta ja asenteista. JA se on tämän kirjan ydin.

Toinen asia, mikä kirjassa viehättää, on tunnelma. Ihana, lepäilevä kesäinen tunnelma, huvilan elämä. Juodaan hiukan viiniä, nautitaan illoista terassilla, pulahdetaan uimaan, syödään päivällä liian vähän ja iltaisin liikaa. Tämä kirja tepsii näin ollen kesän ikäväänkin, jos synkeä  marraskuu ikävystyttää. Ihalaisen kieli  on yksinkertaista mutta kuvailevaa. Lauseet ovat lyhyitä ja kauniita.  Pieni tyylillinen epätäydellisyyskin kuuluu asiaan. Kaikki on rentoa ja helppoa – niin kuin kesäisin huvilalla.

1391848_3596561528665_2079376428_n

Kokonaisuus: 4,75
Luettavuus: 4,5
Juoni: 3,5
Puhuttelevuus/ sanoma: 4
Uskottavuus: 4
Milloin ja kenelle: Kaikille. Lue tämä kirja.

Upeat kuvat Kari Visala

Mainokset

3 thoughts on “Jarmo Ihalainen: Perheestä ja alastomana juoksemisesta

  1. Samaa mieltä, ihana kirja (vaikka monen muun tavoin vierastan ”loppuratkaisua”). Luin kirjan kesällä kirjastolainana ja se oli pakko hankkia omaan hyllyyn Turun kirjamessuilta. Minäkin odotan jo Ihalaisen seuraavaa kirjaa!

  2. Piti kommentoida kirjaa jo aikaa sitten tätä kirjaa, jonka lainasin kirjastosta postauksesi innoittamana. Nyt siitä taitaa olla jo pari kuukautta kun luin tämän ja koska luen kirjoja hirveällä vauhdilla ahmien (muistaakseni sinä luet yleensä hitaasti nautiskellen eli aika eri ääripäitä lukutyylit), ei mieleen jää kovinkaan paljon varsinaisia tapahtumia vaan enemmänkin tunnelmia ja mielikuvia. Kepeä muistikuva kirjasta jäi, vaikka lähes jokaisella kirjan henkilöistä tuntui ainakin jossain vaiheessa pyörivän mielessä kuolema oman käden kautta. Kevyt kesäinen tunnelma syntyi jo kirjan nimestä ja kansikuvasta eikä ennakkoajatus helpolla synkkienkään tapahtumien jälkeen muutu. Yllättävän vahva vaikutus niillä lukukokemukseeni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s