William Shakespeare: Richard III

Valitettavasti en osannut suhtautua näytelmään vakavasti. Luin sen ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä koskaan ole nähnyt esitystä näyteltynä. Näytelmän tapahtumat tuntuivat niin vierailta ja kaukaisilta, että ne saivat mielessäni farssimaiset piirteet.  Ajatuksiini piirtyi lähinnä Monthy Pythonin tyylinen mielenmaisema tai Mustan Kyyn esittelemä tudoriaalinen Englanti. Päitä katkottiin niin, että maalaistyttöä huimaa. Alussa lueteltu henkilöhahmojen määrä aiheutti haukotuksia (tai epätoivoa, vaikea sanoa), mutta näytelmää lukiessa ymmärsin, että hahmoja on oltava runsaasti, että jatkuva teurastaminen voi jatku näytelmän loppuun saakka…Joka tapauksessa kaikki tämä tuntui  kovin absurdilta, ei niinkään jännitysnäytelmältä. Ymmärrän kyllä että Shakespeare on suuri näutelmäkirjailija ja kunniansa ansainnut –  mielikuvitukseni on vain todennäköisesti varsin huono tai mieleni vahvasti paatunut. Paha sanoa. Joka tapauksessa liikutus tai syvät tunteet eivät täyttäneet mieltäni.  Viihdyttävää luettavaa kuitenkin. Nousin sohvalta vasta päästyäni loppuun saakka.

Eniten ajatuksia, tai sanoisinko paremminkin ärtyneisyyttä aiheutti vanha äiti Margaret, joka raivostuttavalla tavalla väheksyi muiden murheet maanrakoon vertaamalla niitä omiin menetyksiinsä.  Suru kun on aina subjektiivinen kokemus eikä sen syvyyttä voi millään objektiivisella asteikolla mitata.

richard

Mainokset

2 thoughts on “William Shakespeare: Richard III

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s