Sofokles, Antigone

Sofokleen Antigone on erittäin ajaton. Sen käsittelemät teemat ovat löydettävissä  myös nyky-yhteiskunnasta, oman aikamme suurista ja pienistä kysymyksistä, joiden kanssa ihminen painii. Kysymykset ovat edelleen samat, vain kehykset ovat erilaiset.

Ihmisen kysymykset ja moraaliset ja filosofiset dilemmat ovat pysyneet samanlaisina, koska ihminen on edelleen samanlainen. Ja vaikka maailman raamit ovat muuttuneet, on ihminen kuitenkin se, joka tuo mukanaan maailmaan filosofiset ongelmat, näkemyserot ja  arvot.  Ympäristö asettaa meille  haasteita vain fyysiseen selviytymiseen. Filosofiset haasteemme  me luomme itse. Meissä edelleen asuu ahneus, ylpeys, empatia, sääli, toivo ja kaikki muut toimintaamme ohjaavat motivaattorit kuin antiikin kreikassakin.  Olemme  edelleen yksilöitä, mutta edelleen myös osa tarvitsemaamme kollektiivia.   Emme elä vietinvaraisesti eikä laki ole meille sama asia kuin moraali. Kaikki filosofinen kehitys ja oppiminen tapahtuu vain yksilötasolla, yhdessä ihmisessä ja yhden elämän aikana, meissä kaikissa – evoluutio ei etene mihinkään muutamassa tuhannessa vuodessa.

Antigone

Kertomuksen ajattomuus  on ehdoton kirjallinen taidonnäyte. Aivan kuin taitava muotokuva, jossa maalauksen malli katsoo suoraan jokaista katsojaansa silmiin, ja syvemmälle. Ja liikuttaa jokaista eri tavoin. Lukemattomat tulkinnat mahdollistuvat ainakin osittain näytelmän kuoron tarjoaman lavean näkökulman vuoksi. Kuoro tarjoaa pohjan ja eräänlaisen asteikon asioiden arvottamiselle. Ja koska kuoro on monitulkintainen eikä lainkaan mustavalkoinen jakamissaan näkemyksissä, voi esim Antigonen ja Kreonin konfliktin arvottaa ja tulkita monin eri tavoin. Konfliktin voi tulkita  kertomukseksi diktatuurista, ja toisaalta siinä voidaan nähdä konflikti anarkistin ja yhteiskunnan välillä. Se herättelee kysymyksiä yksilön oikeuksista yhteiskunnassa ja toisaalta yksilön vastuusta ja velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan. Individualistinen näkökulma on ymmärrettävä ja perusteltuna  anteeksiannettava. Kuitenkin monissa yhteisön etua koskevissa kysymyksissä, esim useissa  lääketieteeseen liittyvissä valinnoissa, kapea näkökulma saattaa olla hyvin itsekäs ja  vahingoittaa koko yhteiskuntaa.  Näin ollen lukijan empatia saattaa suuntautua hyvin eri suunnalle, riippuen mihin nykymaailmamme yhteiskunnalliseen ongelmaan näitä asioita peilaa.  Empatian suunta voi myös muuttua tarinan edetessä, kun  uusia  filosofisia kysymyksiä  nousee lukijan pohdittaviksi.

Kokonaisuus: 4,5
Luettavuus: 4 (Kirsti Simonsuurin suomennosta ei ole turhaan kehuttu)
Juoni: 3,5
Puhuttelevuus/ sanoma: 4,5
Uskottavuus: 3,5
Milloin ja kenelle: Jos et ole lukenut kreikkalaista tragediaa, mutta haluaisit, aloita tästä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s